Yliopistot ja johtajuus

Jyrki Kontio kirjoitti 12.6.08 Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla monia ansiokkaita huomioita perustettavasta Aalto-yliopistosta. Esimerkiksi viranhaltijoiden säätyerioikeudet ja läpinäkymättömät rekrytointikäytännöt olisi aika saattaa aikamme yleistä tapaa vastaavalle tolalle. Sen sijaan ajatus johtajuudesta uuden yliopiston suurimpana haasteena on ongelmallinen - joskin se tuo erinomaisen paljastavalla tavalla esiin hankkeen taustalla vaikuttavan ideologisen pohjavireen. Sekä Kontion että monien muiden uuden yliopistohankkeen taustavaikuttajien kirjoituksista välittyy ajatus seuraavanlaisesta ongelmanasettelusta: Tällä hetkellä yliopistoissamme työskentee ihmisiä, jotka tekevät, mitä haluavat, eivätkä sitä mitä heidän tulisi. Lisäksi joukkoon on päässyt livahtamaan sellaisia, jotka eivät edusta alansa kansainvälistä huippua. Jos vaihdamme nämä liiallista vapautta nauttivat tavikset huippuyksilöihin, jotka huippujohtajan alaisuudessa työskentelevät kohti yhtä, strategisesti kohdistettua päämäärää, on tuloksena innovaatioita ja materiaalista hyvää. Näinhän on tapana toimia liikemaailmassakin. Ja koska toimitusjohtaja on rikkaampi kuin assyrologi, hän tietää luonnollisesti viimeksi mainittua paremmin, miten yliopistoja tulee kehittää.

Minun olisi helpompi vakuuttua kyseisen ideologian etevämmyydestä, jos maailman todelliset huippuyliopistot toimisivat edellä kuvatulla tavalla. Mutta kun ei, todellisuus on pikemminkin päinvastainen. Koko yliopistolaitos on syntynyt itseohjautuvuuden periaatteelle, ja koko historiansa ajan se on määrätietoisesti taistellut itsenäisyytensä puolesta vieraiden intressiryhmien ideologioiden vaikutuspyrkimyksiä vastaan. Bolognalaiset lakitieteen opiskelijat laittoivat jo keskiajalla kaupunginisät polvilleen; nykyinen Oxfordin yliopisto on aloittanut massiiviisen rahankeruun vapauttaakseen itsensä jäljellä olevista valtion määräysvallan rippeistä. Kaikissa maailman huippuyliopistoissa - entisissä ja nykyisissa - valta on ollut ja pysyy tiedeyhteisöllä itsellään. Tieteen historia osoittaa, että ideologisessa ohjauksessa käskyttämällä voidaan kyllä tuottaa lyhyen tähtäimen etua palvelevaa keskinkertaisuutta, mutta ne todelliset innovaatiot ovat syntyneet useimmiten ihan muulla tavalla. Francis Fukuyama saattoi itsensä 90-luvulla naurunalaiseksi väittämällä historian loppuneen. Älköön maamme politiikan ja elinkeinoelämän yhdistyneet intressiryhmät (Kehittyvien yliopistojen Suomi?) tehkö samaa virhettä.