Musiikkitalo

Runsas vuosi sitten käytiin Helsingin Sanomien palstoilla keskustelua tulevan muusiikkitalon pääsalin koosta. Moni oli sitä mieltä, että suunniteltua suurempi sali mahdollistaisi konserttien järjestelykustannusten jakamisen useamman kuulijan kesken ja laskisi näin pääsylippujen hintoja. Ahtaan aritmetiikan näkökulmasta väite on kiistämätön. Omasta mielestäni vaakakupissa toiseen suuntaan painavat kuitenkin tärkeämmät syyt.

Useimmat lienevät kanssani samaa mieltä siitä, että musiikkitalon tulee palvella mahdollisimman monimuotoista musiikkikulttuuria. Yli kahdentuhannen hengen saleihin sopiva ohjelmisto on länsimaisen musiikin kirjossa kuitenkin sangen rajallinen: Hehtaarihalleissa eivät kukoista kamarimusiikki, resitaalit, lied tai wieniläis-klassinen orkesterikirjallisuus. Oopperaa esitetään oopperatalossa. Genre-agnostiikkaa huokuvista juhlapuheista huolimatta epäilen, että jazz, rock, tekno ja monet muut uuden musiikin lajit tulevat hakeutumaan niiden luonteeseen paremmin soveltuville foorumeille – kaikkea musiikkia ei ole tapana kuunnella nojatuoliin sidottuna. Väestöpohjaamme nähden liian suuren salin vaarana on, että edellä esitettyjen aritmeettisten lainalaisuuksien myötä päädytään joko mielikuvituksettomaan ja populistiseen ohjelmistopolitiikkaan tai vaihtoehtoisesti puolityhjiin saleihin.

Ylisuuri sali ei ainoastaan mahdollistaisi rahallisesti menestyneimpien tähtien vierailuja, se tekisi niistä välttämättömyyden. Ja minkälaisten vierailujen? On syytä erottaa toisistaan käsitteet taiteellinen taso ja taitelijan tunnettuus. Maailman parhaita taiteilijoita kuullakseen ei ole tähänkään asti tarvinnut matkustaa ulkomaille tai maksaa kovia hintoja. Soile Isokoskea kuulee Kansallisoopperassa, Grigori Sokolovia Sibelius-Akatemiassa, Jordi Savallia Temppeliaukion kirkossa. On totta, että maailmassa on muusikoita, jotka ovat onnistuneet hinnoittelemaan itsensä urheilusankareiden tasolle. Näkisin kuitenkin, että muutaman musiikkimaailman kimiräikkösen konserttilipun hinta on maamme kulttuurielämän yleisen hyvinvoinnin kannalta toissijainen tekijä.

Muuan 1600-luvun kirjoittaja mainitsee resitaalikonsertin ihanteelliseksi yleisömääräksi kolme henkilöä; Espanjan melankolinen kuningas Filip V piti palkkalistoillaan kastraattilaulaja Farinellia, jonka tehtävänä oli esiintyä yksinomaan työnantajalleen ilman toisten läsnäoloa. Emme onneksi enää elä yksinvaltiuden ja äärimmäisten tuloerojen maailmassa, mutta eräs arvokas, nykyään uhanalainen piirre näistä anekdooteista välittyy: ajatus kuulijan henkilökohtaisesta musiikkisuhteesta ja asiantuntijuudesta. Se kertoo arvovalinnoista, jotka ovat kuulijan omia, eivät kansainvälisen musiikkiteollisuuden tai sosiaalisen viiteryhmän.

On epäilty, että ilman jättisalia kalleimmat esiintyjät päätyvät Suomeen vasta uransa ehtoopuolella. Voidaan vastaavasti leikitellä ajatuksella, että hintatietoisen musiikinystävän on syytä pyrkiä löytämään tulevaisuuden tähdet ennen suurta yleisöä. Tämä luonnollisesti edellyttää valppautta ja uskallusta omien mielipiteiden muodostamiseen. Sibelius-Akatemian ystäväyhdistys Vivat Academia ry:n jäsenilleen tarjoama 20% alennus Soiva-Akatemia -konserttisarjan lipuista antaa osaltaan lisämotivaatiota tämän kansalaistaidon tietoiseen ylläpitoon. Niin ikään kehotan lukijoita seuraamaan Sibelius-Akatemian tutkintokonsertteja. On hyvin mahdollista, että tutustutte taitelijaan, jonka konserttilippuja joudutte muutaman vuoden päästä jonottamaan.

Hallinnollinen helppous yhdistettynä henkiseen laiskuuteen johtaa valmisformaattien suosimiseen ja siihen, että vuosi vuodelta yhä harvemmat soittavat yhä useammalle. Liian helposti luovutamme kaupallisille tai institutionaalisille tahoille vallan päättää, kuka soittaa. Koulujen taideopetuksen alati vähentyessä taiteellisesti kunnianhimoista musiikkia uhkaakin yleisö- ja määrärahakatoa suurempi vaara: sisäinen näivettyminen elävästä taiteesta tyhjäksi lifestyle-ornamentiksi. Toivonkin, että uuden musiikkitalon yleisö on yhtä intohimoista ja asialleen omistautunutta kuin Tuska-festivaalilla. Onneksi inhimillisen kokoinen pääkaupunkimme tulee saamaan inhimillisen kokoisen salin.