Ammattiliitot ja pätkätyöläiset

Työmarkkinat edellyttävät riittävää joustoa, eikä mikään näytä viittaavan siihen, että jouston tarve tulisi vähenemään. Mutta kuka joustaa, siinäpä kysymys. Suomessa ongelma on toistaiseksi ratkaistu siten, että on annettu syntyä kaksi eri työntekijäluokkaa: yksi joka joustaa ja toinen, jonka jäsenet on saavutetun erioikeuden nojalla joustovelvollisuudesta vapautettu. Vaarana on, että olemme luomassa uutta sääty-yhteiskuntaa, missä sosiaalisen eriarvoisuuden perusteina eivät enää olekaan työn vaativuus, työntekijän kokemus, ammattitaito ja koulutustausta. Asetelma loukkaa kansalaisten oikeustajua ja on yhteiskuntamme pitkän tähtäimen hyvinvoinnin kannalta kestämätön.

Työsuhteen jatkuvuus ja siitä seuraava taloudellinen vakaus ovat uudenajan säätyprivilegioista tärkeimpiä, mutta eivät ainoita. Ei sovi unohtaa rälssin jäsenten käytössä olevaa yksityistä terveydenhuoltoa, jonka merkitys kasvaa vuosi vuodelta kunnallisten terveyspalvelujen huonontuessa. Yksityiskohtana mainittakoon työuupumus, joka on mahdollista vain pysyvässä työsuhteessa oleville. (Samaa työtä tekevän pätkätyöläisen vedon loppuessa loppuu myös työ ja palkanmaksu.) Suuremman kriisin sattuessa pätkätyöläinen putoaa helposti läpi sosiaalisesta turvaverkosta, joka on suunniteltu hyvinvoivan, säännöllistä palkkaa nauttivan enemmistön ehdoilla. Räikeästi perustuslakimme rajoja koettelee myös se tosiasia, että raskaus johtaa usein ketjutetunkin pätkätyösuhteen loppumiseen.

Mutta mistä ratkaisu? Voimme pitää kiinni joustovelvollisuudesta vapautetun säädyn erioikeuksista ja vaatia muodon vuoksi samaa hyvää muillekin. Vaikutelmani on, että juuri näin toimii ammattiyhdistyliike. Valitettavasti strategia näyttää olevan perin tehoton. Retoriikan runsaudesta huolimatta pitkäaikaisten työsuhteiden määrä vähenee vähenemistään, mikä on itsestäänselvyys. Emmehän voi syyttää työnantajaa siitä, että senkin mielestä se nyt on vaan tyhmää maksaa liikaa. Klassisen talousteorian näkökulmasta tämä on merkki vääristyneistä markkinoista. Helpommin irtisanottavan tai lyhyemmän työsuhteen hintana tulisi olla korkeampi palkka. Nyt tilanne on päinvastainen.

Toinen lähestymistapa edellyttäisi vallitsevien tosiasioiden tunnustamista. Kahden eri hintaluokan ja oikeudellisen statuksen omaavan työntekijäryhmän samanaikaista läsnäoloa, samalla työpaikalla, samaa työtä tekemässä ei voida perustella työntekijöiden yleisellä edulla. Samalla kun joustovapaan rälssin ikiaikaiset privilegiot polkevat muiden työntekijöiden perusoikeuksia, joustava proletariaatti voi laillisesti polkea työnteon hintaa. Ehdotetun uuden pätkätyöläisammattiliiton sijaan toivonkin, että nykyiset työntekijäjärjestöt heräisivät huomaamaan tilanteen tuhoisuuden ja uskaltaisivat tarjota tämän päivän ratkaisuja tämän päivän ongelmiin. Täten menetellen ne saattaisivat kyetä perustelemaan olemassaolonsa myös tulevaisuuden työntekijöille.